Aina ei mene niinkuin strömsössä

Harvoin tyräilen kakkujeni kanssa, mutta nyt sekin tapahtui. Otin suklaakakun uunista 23.30 ja kuvittelin kerkeäväni helposti täyttämään ja kuorruttamaan sen. Itsevarmuuteni puuskassa en edes viitsinyt tökkästä kaakkua tikulla varmistaakseni sen kypsyyden, kakun jäähdyttyä aloin leikkaamaan kerroksia ja eikös se kirottu ollu jäänyt keskeltä ihan vanukkaaksi. Täytyy myöntää että snadi epätoivo iski siinä kohtaa, kakku takas uuniin ja en kyllä tajua miksi sillä kesti niin pirun kauan kypsyä. Nooh, just äsken sain kakun täytettyä ja suklaakuorrutteenkin pintaan taiteiltua, en taida mennä nukkumaan ollenkaan koska kakkua tullaan hakemaan n. 3 tunnin päästä :D

Ehkä jään suosiolla siivoamaan tiskipöydän se kun on täysin suklaan peitossa, niinkun näin:

Mä jotenkin aavistin että näin käy, asiat on menneet liiankin hyvin viime viikkoina... Hahhah!

Edellinen kakkukatastrofi tapahtui pari vuotta sitten, mutta siihen olin itse täysin syytön: Olin valmistanut tupareita varten hienon halloween -aiheisen kakun, käänsin selkäni kakulle sekunniksi ja eikös nuorimmainen koira ollut ahmimassa kakkua pöydällä, ahmimis tahti vaan kiihtyi kun sain napattua tyyppiä kaulapannasta kiinni. Onneksi kakku selvisi suht pienillä vaurioilla, reunasta puuttui nyrkin kokoinen pala ja hurtan kitusiin oli joutunut myös 2 sokerimassa irtosormea ja 1 silmämuna. Eniten potutti sokerimassaillut koristeet, koska niiden väkertämiseen meni monta tuntia, ei siinä sit muu auttanut kuin leikata kakusta puolikuun muotoinen, koristella kermavaahdolla ja kertoa vieraille kakun traagisesta kohtalosta.